Venäjä nousi pohjoismaista yhteistyötä koskevassa vaalikeskustelussa ykkösteemaksi
Kuusi yhdeksästä presidenttiehdokkaasta kokoontui maanantaina Kulttuurikeskus Hanasaareen keskustelemaan pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, jossa ehdokkaat keskittyivät tähän teemaan ja myös ensimmäinen vaalikeskustelu, joka Hanasaaressa on järjestetty.
Ehdokkaat olivat enimmäkseen samoilla linjoilla pohjoismaisen yhteistyön tärkeydestä epävarmoina aikoina. Keskustelua käytiin koko ajan Venäjä mielessä ja Pohjoismaista keskusteltiin lähinnä Nato-näkökulmasta.
Lähes täydessä salissa paikalla oli ehdokkaat Mika Aaltola, Li Andersson, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Olli Rehn ja Alexander Stubb. Keskustelua johtivat The Ulkopolitistin päätoimittaja Annastina Haapasaari ja podcast-juontaja Tuomas Lähteenmäki.
Keskustelu alkoi ehdokkaiden jakamalla muistoja, jotka toivat esiin omaa suhdetta pohjoismaiseen identiteettiin. Monet muistelivat nuoruuden matkoja Ruotsiin ja Norjaan sekä osallistumisia erilaisiin poliittisiin tapahtumiin naapurimaissa. Ainoa ehdokas, joka ei tunnistanut pohjoismaista identiteettiä itsessään, oli Jussi Halla-aho.
– En antaisi pohjoismaisen kytköksen ohjata Suomen tekemiä ratkaisuja. Me olemme paljon muutakin, olemme eurooppalaisia, olemme reunavaltio, olemme osa pohjoismaita.
Pohjoismainen blokki Natossa?
Käynnissä olevassa presidentinvaalikampanjassa polttavimpia aiheita ovat olleet puolustus, Nato sekä Venäjä. Kun Ruotsin Nato-jäsenyys toteutuui, kaikki Pohjoismaat ovat mukana puolustusliitossa, mikä herätti kysymyksiä mahdollisesta pohjoismaisesta blokista. Alexander Stubb toivoi ennen kaikkea epämuodollisen yhteistyön jatkamista.
– Blokki on ehkä väärä sana, sen voi tehdä epämuodollisesti, samalla tavalla kuin olemme tehneet ennen huippukokouksia kun Pohjoismaat tapaa yhdessä Baltian maiden kanssa.
Haavisto painotti, että Pohjoismaiden samankaltaisuus antaa yhteisen näkökulman. Mutta myös hän huomautti, ettei virallista blokkia ole järkevää julistaa.
– On hieman miettimisen paikka että minkä otsikon alla sitä tekee, ei varmasti kannata sanoa että täällä kokoontuu Naton alaryhmä. Emme varmasti olisi tyytyväisiä jos Välimeren Natomaat näyttävästi tekisivät tällaista omaa suunnittelua.
Halla-aho puolestaan varoitti identiteettipolitiikan mukaan tuomisesta Natoon. Hänen mielestään Suomella on paljon yhteistä Pohjoismaiden kanssa, mutta myös Baltian maiden ja muiden Venäjän naapurimaiden kanssa.
Andersson huomautti, että Pohjoismaiden yhtäläisyyksistä huolimatta maat ovat tehneet hyvin erilaisia päätöksiä tärkeistä asioista, kuten EU- ja eurojäsenyydestä ja Nato-jäsenyydestä. Tämä on toistaiseksi rajoittanut yhteistä ulkopolitiikkaa.
– Kun kaikki pohjoismaat ovat Nato-jäseniä se poistaa esteet mitkä on ollut puolustusyhteistöyön syventämisen osalta, toivon mukaan ulkopolitiikan saralla myös halutaan tehdä enemmän yhteistyötä, hän kommentoi.
Andersson sai lisäkysymyksen siitä, jos Suomen tulisi ottaa johtajan rooli Naton pohjoisen alueellisen kehittämisen osalta.
– Miksi ei, jos ne ruotsalaiset siihen suostuu, hän vastasi nauraen, mutta korosti, että avainsana on yhteistyö.
Arktinen alue on tulevaisuuden rintama
Myöskään arktisia alueita koskevissa asioissa emme hyödy blokkiajattelusta, vaan kokonaisuuden tarkastelusta, kommentoi Mika Aaltola. Keskustelun fokus siirtyi pohjoiseen ja ehdokkailta pyydettiin näkemyksiä arktisen alueen tulevaisuudesta ympäristön, alkuperäisväestön ja ulkopolitiikan näkökulmista. Suomi on yksi kahdeksasta Arktisen neuvoston pysyvästä jäsenmaasta.
– Tuo arktinen [alue] on tulevaisuuden geopoliittinen polttopiste. Venäjä näkee siellä paljon mahdollisuuksia, Aaltola sanoi lisäten, että myös Kiinalla on alueella intressejä.
Myös Olli Rehn oli samaa mieltä, ja nosti esimerkiksi Ruotsin kanssa yhteistyössä rakennettavan voimajohdon pohjoisessa.
– Tämä kuvaa sitä, miten tärkeä pohjoismainen yhteistyö on ja se vaatii pitkäjänteisyyttä.
Sekä Rehn, Haavisto, Stubb että Halla-aho näkivät, että Pohjoismailla on keskeinen rooli arktisessa yhteistyössä. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun yhteistyö Venäjän kanssa on tauolla ja myös tutkimusyhteistyö itään on keskeytynyt, kuten Andersson huomautti.
Presidentin kehittyvä rooli
Viime vaalikaudella presidentin roolista on keskusteltu aktiivisesti. Lyhyessä ajassa Suomi on kokenut pandemian, Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja olemme liittyneet Natoon.
Presidentin päätehtävä ulkopoliittisena johtajana on laajentunut erilaisissa kriiseissä myös Suomen sisäiseen politiikkaan.
– Jos Suomeen kohdistuu laajamittainen kyberhyökkäys tai rahtialus kaapataan Itämerellä, kuka johtaa? Tätä pitäisi selkeyttää, Olli Rehn kommentoi.
Haavisto korosti selvyyttä tiedonkulkuun presidentin, pääministerin, eduskunnan ja hallituksen välillä.
– Myöskin presidentin velvollisuus raportoida eduskuntaan muun muassa Naton huippukokouksista voisi vahvistaa.
Presidenttiehdokkaat ovat kampanjoiden aikana olleet suhteellisen yksimielisiä suurimmista kysymyksistä. Tätä kuvasi selvästi Alexander Stubbin esimerkki erilaisista vaalikoneista, joita ehdokkaat ovat täyttäneet.
– Tein Ita-Sanomien vaalikoneen sen jälkeen, kun se oli julkaistu. Ja ei hemmetti, mä sain Olli Rehnin ykköseksi.
