Barometri – Seuraavat askeleet

Miten hyödyntää myönteistä mielipideilmastoa? 

Ehdotuksia pohjoismaisen yhteistyön sekä erityisesti Suomen ja Ruotsin välisen yhteistoiminnan vahvistamiseksi

  1. Rajojen ongelmat on asetettava etusijalle. Tulisi olla itsestään selvää, että vastaavat ministerit antavat omille tilastoviranomaisilleen tehtäväksi tuottaa asianmukaista tilastotietoa raja-alueille. Ja rajan sulkeminen kahden pohjoismaisen naapurinmaan välillä tulisi edellyttää molemminpuolista päätöstä. Rajojen ongelmat on huomattu myös Suomessa ja Ruotsissa tehdyissä kyselytutkimuksissa. Tämä nousi esiin erityisesti koskien Tornionlaaksoa jo vuonna 2020 tehdyissä kyselytutkimuksissa koronapandemian vaikutuksesta Suomen ja Ruotsin välisiin suhteisiin. Sama pettymys tilapäisiä rajaesteitä 2020 – 21 kohtaan on myös havaittavissa osassa vastauksissa avoimiin kysymyksiin yllä selostetuissa vuoden 2023 kyselytutkimuksissa.
  2. Rajakomiteat ovat korvaamaton voimavara. Sen sijaan että niitä kilpailutetaan kuin ne olisivat mitä tahansa ulkoisia projekteja, tulee Pohjoismaiden ministerineuvoston nähdä ne strategisina kumppaneina ja ministerineuvoston oikeana kätenä ja äänenä raja-alueilla. Kahdellatoista rajakomitealla on ainutlaatuinen ja ajantasainen pätevyys koskien rajayhteistyötä kullakin maantieteellisellä alueella. Niiden tehtävänä on myös kiinnittää kansallisten viranomaisten ja median huomiota raja-alueiden kokemiin erityisiin haasteisiin.
  3. Suomen ja Ruotsin välisen kahdenvälisen yhteistyön tulee puolustus- ja turvallisuuspolitiikan ohella keskittyä sektoreille, joissa mailla on ainutlaatuinen asema EU-yhteyksissä. Osin on kyse metsästä luonnonvarana ja talouskehityksen perustana, osin Arktiksesta, sillä Suomi ja Ruotsi ovat ainoat EU-maat, joilla on arktisia alueita (Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanska kuningaskuntaan, eivät EU:hun). Suomen ja Ruotsin liittymisellä EU:hun oli merkittävä vaikutus EU:n metsäpolitiikkaan, mutta näkemystä Arktiksesta leimaa yhä romanttinen kuva koskemattomasta luonnosta ja sulavista jäätiköistä sen sijaan, että se nähtäisiin neljän miljoonan asukkaan kotina ja toimeentulon lähteenä. Suomen maa- ja metsätalousministeriön ja Ruotsin elinkeinoministeriön aiejulistus yhteistyöstä metsäntutkimuksessa on askel oikeaan
    suuntaan ja esimerkki, jota voitaisiin seurata myös arktisella alueella.
  4. Pohjoismaiden hallitusten tulisi osoittaa enemmän luottamusta Pohjoismaiden ministerineuvostoa kohtaan. Sen sijaan koronakriisin yhteydessä käännettiin selkä ja ilmoitettiin, ettei ministerineuvosto ole mikään kriisielin. Ja kun pääministerit tapasivat keskustellakseen yhteisestä kriisivalmiudesta, oli viestinä jälleen, ettei se kuulu ministerineuvoston tehtäviin. Tärkeä syy ministerineuvoston heikkouteen on, että se käyttää suuren osan budjetistaan edistääkseen hankkeita ulkoisten konsulttien avulla sen sijaan, että kehittäisi oman organisaationsa kykyä. Kööpenhaminan sihteeristön, jonka pitäisi keskittyä palvelemaan poliittista järjestelmää ja ohjaamaan instituutioitaan omien hankkeiden ajamisen sijaan, ja ministerineuvoston omien instituutioiden välille tarvitaan selkeämpi roolijako.
  5. Pohjoismaiden ministerineuvostoa tulee vahvistaa sisältäpäin. Pääsihteerin tärkein tehtävä on koota ja yhdistää oma organisaatio ja, eikä vähiten, pitää oma sihteeristö kurissa. Nilsson suosittelee lukemaan Henrik Berggrenin Dag Hammarskjöld -elämänkerran,13 jossa kerrotaan, miten hän kehitti YK:sta johtavan geopoliittisen toimijan. ”Suuri tehtävä oli saada koko YK:n henkilökunta tuntemaan YK:ta kohtaan lojaalisuutta, joka oli vahvempi kuin heidän kansalliset sidoksensa. Tämä puolestaan vaati pääsihteeriltä vahvempaa otetta organisaatiosta (s. 116).”

Jos sinulla on ideoita tai kommentteja Barometriin liittyen, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen info@hanaholmen.fi!