Kestääkö kulttuuri seuraavan kriisin?
Ruotsin kulturutskottet ja Suomen sivistysvaliokunta tapasivat 12.3. Hanasaaren suomalais-ruotsalaisessa kulttuurikeskuksessa kriisivalmiuden merkeissä.
Tärkeä ja ajankohtainen pyöreän pöydän keskustelu ja sitä seurannut avoin seminaari asiantuntijapuheenvuoroineen sai osallistujat vakuuttumaan kulttuurin merkityksestä resilienssin tukirakenteena.
Seminaarin avajaispuheessa Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson vertasi Ruotsin kuningasvallan ja itsenäistyvän Suomen kulttuuripohjan eroa ja kehitystä. Kuningaskunta haki vaikutteensa Euroopasta, Suomen valtio puolestaan rakennettiin kulttuurin ja sivistyksen arvopohjalle, jonka lähteet olivat kansalaisyhteiskuntamme riveissä. ”Ilman sivistystä ei voi keskustella arvopohjasta”, hän totesi.
Entä Suomi ja Ruotsi nyt? Kulturutskottetin puheenjohtaja Amanda Lind nosti esiin sen, kuinka talous on ratkaiseva kummankin maan kulttuurille. Ruotsin taide ja kulttuuri kipuilevat parhaillaan indeksikorotuksien puutteesta, Suomi puolestaan mittavien leikkausten ja arvonlisäveron korotuksen uhasta. Lind korosti kuntien ja valtion yhteistyötä sekä voimavarojen suuntaamista kulttuurin kansalaistoimintaan.
”Ei ole olemassa varayhteiskuntaa.”
Puheenjohtaja Tuula Haatainen painotti alustuksessaan, kuinka kulttuuriperintömme suojelussa on yhtä tärkeää varjella historian lisäksi myös nykyistä kulttuurikenttäämme, sen moninaisuutta ja monikerroksisuutta. Molemmat muodostavat voimavaran henkisen kestokyvyn säilymiselle myös poikkeustilanteissa ja lisäävät halua puolustaa niin elämäntapaamme kuin maatamme.
Monet asiantuntijapuheenvuorot koskivat aiheen eri ulottuvuuksia alkaen huoltovarmuudesta, jonka tulisi ulottaa verkostonsa myös kulttuuritoimijoihin, Ukrainasta, kulttuurin immateriaalisesta pääomasta ja ammattitaiteilijan näkökulmasta.
Keskeisiä johtopäätöksiä olivat maiden välisen kulttuuriyhteistyön ja verkostoitumisen tärkeys niin avoimen keskustelun kuin kulttuurivaihdon merkeissä.
Henkisen kriisinkestävyyden näkeminen poikkileikkaavana osana relevanttia huoltovarmuutta, jotta covid-kriisin ad hoc -ratkaisuilta vältyttäisiin.
Hallinnonalojen välisen yhteistyön aikaansaaminen kulttuurin ja taiteen jatkuvuuden turvaamiseksi.
Kautta maailman jatkuvasti kasvavan immateriaalisen pääoman arvostuksen nostaminen ja sen edellytysten turvaaminen.
(Viimemainitussa Ruotsi tosin on edennyt harppauksin Suomen edelle. Taide ja kulttuuri ovat siellä olleet jo vuosia oleellinen osa BKT:sta ja niiden vienti maailmalle merkittävä ja viennin tasapainottaja.)
Kriisivalmius edellyttää vahvaa henkistä pääomaa ja kriisitilanteessa taiteella ja kulttuurilla on keskeinen tehtävä sen ylläpitäjänä.
